perjantai 28. toukokuuta 2010

Kun tätillä päässä naksahti.. eli juttua applikaatioista

Mie en kauheesti ollu osannu vauvoista ja lapsista tykätä viime syksyyn mennessä. Hiukan olin jopa järkyttynyt kun kuulin, että sisko oottaa perheen-lisäystä. Miten sitä ikinä sen huutavan ja vaativan mukulan kanssa mitään hauskaa enää tehtäisiin. Minnekään ei enää päästä lähtemään. No.. pitihän se jo melkein arvata miten tätin päässä tulee vielä naksahtamaan. Oli se ihmeellistä nähdä kun oma sisko saa lapsen, ja on niin onnensa huumassa tästä uudesta elämästä. Eikä se ihan kauheesti huutanut, jonkun yön tais olla maha kipeenä.  Ja nyt kun sen kanssa on ollut aika paljon, ja kiintynyt siihen, ei se itku rasita ees. 
Lähinnä on aika herttaista kun se alahuuli töröttää siinä.

Nyt 8 kk iässä ne kaks etuhammasta paistaa huvittavan komeesti ja naurua piisaa! Se hymy ja nauru on just se addiktoiva juttu. Täti on sitten hukuttanut ikäväänsä yllätys - ompelemiseen. Ja kyllähän sille mukava onkin näperrellä kaikenmoista kun ne valmistuu tuohon alta satasen kokoon niin nopeesti. Noita kuvan "äitinkultuja" näyttää tarvittavan tätä nykyä aika merkittävästi. Tuo applikointi on kivaa! vaikkakin isotöistä jos ottaa jotain kovin koukeroista kuviota työstettäväksi. Alkuun yritin päästä koirana veräjästä ja 
jättää sen liimaharson välistä.. no lopputuloshan oli kupruinen.



 Näihin rantakassiin ommeltuihin flipflop-kuvoihin nappasin vanhoista rintsikoista 
olkaimet ja ompelin pikkuhelmiä koristeeks.


Tällaisia koiruuksia on leikelty yövuorot läpeensä. Suunnitelmissa ois päiväpeitto tai seinäpussukka tai
jotain vastaavaa. Mutta tätä ei sitten hetkessä kasaan väännetäkään..


Kalle taitaa olla sydämellisellä tuulella..

Toivottavasti oot sinäkin! Hauskaa viikonloppua :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti