Blogi toimii vinkkisivustona ja käsityöpäiväkirjanani, mutta aika ajoin laitan myös ohjeita. Mikäli tarvitset tarkennusta, voit kysyä kommenttikentässä. Muutenkin on kiva jakaa ajatuksia kanssanne eli kommentointi sallittu!

maanantai 31. toukokuuta 2010

Hyväntuulen norsut

Tänään on loistopäivä! Sain tiedon, että pääsin kuin pääsinkin kouluun! 
Valintakoe vaikutti sen verran hämärältä, ja kun takana ei ole avoimen yliopiston opintoja, olin jo varma, että syksyllä joutuu suunnittelemaan elämän uusiksi. Mutta kuinkas kävikään, täällä olen tuuletellut koko päivän ja onnitellut itseäni. Teinpä pienet kirpparikierroksetkin onnistumisen kunniaksi :-) Taitaa nimittäin syksystä alkaen jäädä sitten syvällisemmät kirpparipenkojaiset ja tuntikaupalla ompelemiset vähille. Meinasin nyt ainakin alustavasti suoriutua koulusta mahdollisimman tiukalla aikataululla, mutta nähtäväksi jää.

Miun piti laittaa postia kaverille, mutta kun ei alkuun näkynyt postilaitosta silmään, niin sitten jo unohdinkin sen asian kun painelin Kelalle kyselemään jäljellä olevista opintotukikuukausista (kannatti melkein maanantaiaamuna lähteekin asialle). Tämä keltainen miun ois pitäny lähettää Helsinkiin:

Ronsut

Alun perin nappasin idean näihin roikkujaisiin siskon kaverilta, joka oli ommellut erilaisia eläinhahmoja vauvalleen. Kovasti paljon oon kissaihminen, mutta tässä toimii miun mielestä pitkäkärsäinen norsu parhaiten. Tuo keltainen kangas on varsin retro - äiti oli aikanaan ommellut siitä koristerimpsun äitiyspakkauslaatikkoon jossa otin unia 30 vuotta sitten. Noita helmiä oon koittanut kirppareilta etsiä, mutta harvinaista herkkua tuntuvat olevan.

Matkakaveri 

Eläinhahmoja oon ommellut ennenkin, tähän asti ne on vain istuneet roikkumisen sijasta. Tahtoo aina hirttää joku juttu piällensä niin tuli noita kanejakin sit muutama tehtyy..


Tää alempi (flunssan takia sisätiloihin vangittuna valmistunut) Pirkko Punainen on sen Kallen tyttöystävä joka esiintyi teille aiemmin applikaatio rinnassaan.


Iloista viikkoa käsitöiden ystävät.. ja muutkin!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Pehmeää velouria

Tästä kankaasta ei voi olla tykkäämättä! 
Ihanan pehmeää velouria. Kämppä on muutenkin mullin mallin kun ompeluprojekti on kiihkeimmillään, ja sitten vielä kun leikkaa parit velourit.. pölly vaan käy (ei ehkä sovi herkimmille astmaatikoille!). Voi kun ois joskus elämässä sitten se käsityöhuone jossa ei pikkusotku haittais ja tavarat ois omilla paikoillaan *huokailuja*.. Kissoja sitä vastoin ei yhtään haittaa ihana, kiehtova kaavapaperin rapina ja kankaansuikaleet siellätäällä. 
"Ai tästäkö meinasit jotain tehdä, voinko ehkä autella esimerkiks syöksyilemällä tälle sopivasti lattialle asetellulle kankaalle, mjau?"

En oikein löytänyt kaavoja sellaiseen huppariin kuin halusin. Ja oon aika riippuvainen valmiista kaavoista, jotenkaan ne yritelmät tehdä jotain omin päin ei ole olleet päälle pantavia sitten lopulta.. Yhdistelin tähän parit  kaavat ja tuskailun tuloksena sain aikaiseksi suosikkivaatekappaleen. Muuta ei paljon tekis mieli pitääkään.


Tein tästä yksivärisestä kotihousutkin, mut siihen tarkoitukseen kangas ei oikein istunut, polvet ja takapuoli löpsähti ekalla käytöllä. Kummipojalle väsäsin huomattavasti nopeampitekoisen vaatekerran tästä myös. Housuista tuli vähän turhan isot.. hiphipmallia toistaiseksi..


Ja tietysti yks sekatavarapussukka materiaalista oli tehtävä.. nyt jo käytössä kovasti nuhjaantunut. Tämä kappale jäi ikiomaan käyttöön.


No juu, ulkona satelee joten luvan perästä pääsen taas kangaskaapille.. mitähän sitä seuraavaksi..? Tosin ukkonenkin taitaa pamahdella joten äkkiä piuhat irti!

perjantai 28. toukokuuta 2010

Kun tätillä päässä naksahti.. eli juttua applikaatioista

Mie en kauheesti ollu osannu vauvoista ja lapsista tykätä viime syksyyn mennessä. Hiukan olin jopa järkyttynyt kun kuulin, että sisko oottaa perheen-lisäystä. Miten sitä ikinä sen huutavan ja vaativan mukulan kanssa mitään hauskaa enää tehtäisiin. Minnekään ei enää päästä lähtemään. No.. pitihän se jo melkein arvata miten tätin päässä tulee vielä naksahtamaan. Oli se ihmeellistä nähdä kun oma sisko saa lapsen, ja on niin onnensa huumassa tästä uudesta elämästä. Eikä se ihan kauheesti huutanut, jonkun yön tais olla maha kipeenä.  Ja nyt kun sen kanssa on ollut aika paljon, ja kiintynyt siihen, ei se itku rasita ees. 
Lähinnä on aika herttaista kun se alahuuli töröttää siinä.

Nyt 8 kk iässä ne kaks etuhammasta paistaa huvittavan komeesti ja naurua piisaa! Se hymy ja nauru on just se addiktoiva juttu. Täti on sitten hukuttanut ikäväänsä yllätys - ompelemiseen. Ja kyllähän sille mukava onkin näperrellä kaikenmoista kun ne valmistuu tuohon alta satasen kokoon niin nopeesti. Noita kuvan "äitinkultuja" näyttää tarvittavan tätä nykyä aika merkittävästi. Tuo applikointi on kivaa! vaikkakin isotöistä jos ottaa jotain kovin koukeroista kuviota työstettäväksi. Alkuun yritin päästä koirana veräjästä ja 
jättää sen liimaharson välistä.. no lopputuloshan oli kupruinen.



 Näihin rantakassiin ommeltuihin flipflop-kuvoihin nappasin vanhoista rintsikoista 
olkaimet ja ompelin pikkuhelmiä koristeeks.


Tällaisia koiruuksia on leikelty yövuorot läpeensä. Suunnitelmissa ois päiväpeitto tai seinäpussukka tai
jotain vastaavaa. Mutta tätä ei sitten hetkessä kasaan väännetäkään..


Kalle taitaa olla sydämellisellä tuulella..

Toivottavasti oot sinäkin! Hauskaa viikonloppua :-)

torstai 27. toukokuuta 2010

Pussukkabuumi


Ei oo montaa kuukautta siitä kun vielä -27 asteen pakkasessa painelin töihin polkupyörällä auton lämmitys-paikan puutteessa. Tuli ehkä kaks hetkee mieleen, et olikohan tää ihan järkevä juttu
muuttaa Helsingistä pohjoiselle itärajalle sitten kuitenkaan.

Kännykkäpussi


Mut kyllä se tempaus palkittiin tässä pari viikkoa takaperin kun lämpöinen tuuli sai tuoda kevään tuoksuja rivitalon(!) ovista ja ikkunoista sisään. Pfaffin ääressä ei noina päivinä malttanut istuskella, vaikka kalpean talvinahkan grillausyritys oli huomattavasti mielenkiintoisempaa käsityölehtiä puutarhatuolissa selaten. Nyt taas pihalla on se perus 11 suomalaista kesäastetta --en suostu myöntämään pessimismiä luonteenpiirteekseni..sanon vaan asiat niin kuin ne on :D
ja sormet syyhyää kankaiden kimppuun ja hepistelemään ompelutarvikelaatioita.

Nallukka
Pussukka MP3:lle

Puuvilla on tosiaankin mitä ihanin kangas ommella ja siksipä siitä eniten tulee aikaan-saannoksia. 
Nää pussukat on nopeita tehdä, ja tulee säännöllisempää jälkeä tilkkutyösetin avulla. 
Kankaita ja ompelutarvikkeita käyn kaivelemassa kirppareilta(kin).

No niin, jotain kuvia sitten tähän..

Iloista torstaipäivää sinulle, kuka sitten tätä luetkin!

Candystore
Love is in the air
Tikkausvimma
Suomineidolle

Kukkaistytölle

Rososydän

Susun ja miun lemppari

Topattu luuripussukka

Ja sitten vielä personal favourite kullanhohtoisine vuorineen:

Meikkipussi